torstai 8. marraskuuta 2012

Silitysrauta

Tässä vasta hauska tarina on:
tämä on mun mummolasta, pappa itse omin käsin tehnyt tuon kahvan.
No mitä minä tein, myin tämän kirpparilla.
Minulla on ollut todella kauan kaksi vanhaa silitysrautaa,
jossain vaiheessa, ehkä noin kaksikymppisenä
olen maalannut ne niinkuin tinan väriseksi.
Toinen oli sellainen kokonaan rautainan, todella painava.
No tämän oli joku sitten ostanut ja tuonut nyt sen myyntiin.
Joku ihmeen kaipuu iski minuun ja ostin sen itselleni takaisin.
Jotenkin tuo papan tekemä kahva minut lumosi.
Se joka oli ostanut tämän, oli hionut sitä mun maalia kohtalaisen hyvin pois,
se ei juurikaan enään näy.
Ympäri käydään ja yhteen tullaan!
Vai mitä tähän sanos!

6 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis rauta, ymmärrän, miksi tienne kohtasivat jälleen :)

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina.
    vanhemmiten sitä ihminen viisastuu...:) alkavaa oma historia kiinnostaa...D

    VastaaPoista
  3. Olipa ihmeellinen tarinaa.
    Kyllä teidät on ihan selvästi tarkoitettu yhteen :)

    ps. se mitä eilen kirjoitin... tarkoitin joka sanaa ♥

    VastaaPoista
  4. Ei se kuulunut muualle kuin sinulle se rauta.
    Pidä hyvänä muistona.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia taas.
    Annelille erikoiskiitos vielä kerran.
    Mulla on sellainen vanha Arabian kuppi, missä on teksti: Kiltille tytölle, kullatuin kirjaimin. Se tuli mieleeni, Sinun sanoista, ja näytin sitä eilen perheelle, tytär ihastui siihen niin kovasti ja vei sen mennessään.
    Tässäkin taas asiat kohtasivat vuosien takaa, muki on ollut vain kaapissa, se on äitini tädin muki.

    VastaaPoista